Super viikonloppu!

Keltaisia ja punaisia puunlehtiä, upeita auringonlaskuja, viileitä aamuja, paleltunut dahlia... muuttavia lintuja, niiden ääniä, kurkien torven soittoa, hanhien kalkatusta ja lentävien lintujen siipien havinaa... sitä se on, syyskuu! Meille siihen ovat sisältyneet myös isot kissat ja jenkkiautot!

Kurkiparvi on jo useamman päivän suunnitellut etelään lähtöä läheisellä pellolla. 

Perjantai

Kissojen yö 

Allekirjoittanut on monena vuonna ollut menossa Korkeasaaren Kissojen yö tapahtumaan. Aina on kuitenkin tullut jotakin esteeksi. Mutta tänä vuonna viimein se toteutui!

Innoissamme teimme eväät, pakkasimme ne ja varalle myös lämpöisiä vaatteita reppuihin. Matka Helsinkiin sujui nopsasti. Mutta!! Sitten tulikin mutkia matkaan. Meidän lisäksemme saman idean olivat saaneet tuhannet muutkin. Autoa ei saanut pysäköityä mihinkään. Korkeasaaren parkki ja kaikki kadun vieret ja muut mahdolliset (ja mahdottomat) paikat oli täynnä pysäköityjä autoja. Lopulta ajoimme muutaman kilometrin päähän jonnekin metroaseman parkkiin. Siellä oli paljon tilaa.

Pitkä kävely painavien kantamusten kanssa sujui hyvin, allekirjoittanutta siivitti ajatus upeista kissoista ja muista eläimistä.

Jo kaukaa näimme lipunmyynnissä ja sisäänpääsyssä olevat jonot! Allekirjoittanut ehti jo ehdottaa koko idean kuoppaamista. Toinen jono oli satojen metrien mittainen! Meidän onneksemme emme kuitenkaan olleet ostaneet lippuja ennakkoon, sillä juuri se ennakkoon lipun ostaneiden jono oli tämä pitkä. Sen sijaan lipunmyyntijono oli huomattavasti lyhyempi ja pääsimme sisälle vartissa. Ennakkoon lipun ostaneet olivat kuulemma jonottaneet jopa tunnin.


Korkeasaaressa oli kaunista. Ihania valoja kaikkialla.


Suunnistimme tietenkin heti kissalaaksoon.

Ja siihen loppuikin kuvaaminen. Mikä ihmismäärä! Eihän allekirjoittaneen lyhyenä ihmisenä ja vielä pimeässä ollut mitään mahdollisuutta saada kuvia.

No, ei se paljon haitannut, katselin sen mitä näin.


Ja kuuntelin leijonan karjuntaa. Mikä ääni! Totesimme Pipomiehen kanssa, että jos tuon äänen kuulisi jossain muualla, voisi aika lailla pelottaa!

Tähän paikkaan oli sytytetty 80 lyhtyä. Se on sama määrä, mitä luonnossa arvellaan elävän amurinleopardeja... surullista!

Illan hämärässä alkoivat jorkin eläimet asettua levolle.

Kävelimme saarta ympäriinsä. Välillä pysähdyimme syömään eväitä. Katselimme ihmisiä, kuuntelimme eläinten ääniä ja ihailimme pikku lapsia, jotka osasivat ottaa ilon irti tapahtumasta.

Kameli tuli katsomaan minua... tai hetkinen... kummin päin se nyt menikään...

Vietimme aikaa saarella pitkään. Yritimme vielä uudestaan kissalaaksoon, mutta nyt ihmisiä oli jo niin paljon, ettemme päässeet lähellekään. Koska kello oli jo yli 22, päätimme lähteä kohti autoa. Tässä vaiheessa allekirjoittanutta alkoi hieman hirvittää. Jalat olivat jo kipeät ja piti vielä kävellä muutama kilometri!

Olimme kuitenkin niin iloisella mielellä ja puhua pälätimme niin paljon, että matka autolle sujui huomaamatta.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi meille hyvä mieli.

Lauantai

Porvoon Custom Car Club 35 v juhlanäyttely 

Kissojen yön jälkeen ajattelin, että lauantaina varmaan väsyttää ja jalat on ihan loppu. Mutta toisin kävi. Heräsimme pirteinä jo aikaisin ja jalatkin kulkivat vielä mukana. Ja hyvä niin, sillä meillä oli lauantaiksi paljon ohjelmaa!

Ensin aamupäivällä lähdimme Porvooseen. Siellä oli Porvoon Custom Car Clubin 35 v juhlanäyttely.

Ensimmäisenä pihalla näimme ystäviämme! Mikä ihana yllätys, Merjakin oli paikalla! Lähdimme sisälle katsomaan autoja, tosin allekirjoittanut ensin ihasteli kaunista Dodge Super bee'tä.

On se hieno!

Sisällä oli monta kaunista autoa. 

Kaunein allekirjoittaneen mielestä oli tämä Chevrolet Fleetline 1951. Kuvia on ollut ennenkin blogissani.

Pipomiehen valinta puolestaan oli tämä Dodge Challenger 1973

Välillä istuimme ystäviemme kanssa kahvilla ja mukavia jutellen. Ystäviemme lähdettyä, meni Pipomies käymään ulkona, jossa oli parkissa näyttelyssä kävijöiden autoja. Allekirjoittanut jäi kahvilaan. Ja kohta tulikin Pipomies takaisin mukanaan lisää ihania ihmisiä!

Aika monta tuntia (ja monta mukavaa juttutuokiota) myöhemmin lähdimme hetkeksi kotiin levähtämään. Illaksi oli vielä ehdittävä ja jaksettava Lahteen!

Porvoon autonäyttelyn ja pihalla parkissa olleiden jenkkien kuvia löytyy paljon lisää blogin lopussa olevasta linkistä.

Lahti Cruising

Kotona allekirjoittanut torkahti! Mutta onneksi vain hetkeksi, sitten menoksi! Sen verran väsymys painoi, että Lahdessa ohjasin Pipomiehen hetkeksi väärälle tielle. Kaupunki on kuitenkin sen verran tuttu, että löysimme helposti takaisin tutulle paikalle, vaikka hieman eri reittiä kuin yleensä.

Lahteen olimmekin ystävien kanssa sopineet treffit! Ja siellähän he jo olivatkin.

Aurinko oli laskemassa kun saavuimme Cruising paikalle.

Suloinen Nalle! Hän osaa poseerata kuin ammattilainen!

Heijastuksia!

Miehet kiertelivät katsomassa autoja ja minä ja Bati ystäväni kuvasimme Nallea, auringonlaskua ja autoja. Allekirjoittaneen jalat alkoivat loppuillasta (vasta!) kapinoida, joten oli pakko päästä välillä istumaan.

Hieno!

Kauniita autoja pimenevässä illassa.

Ruskea Cadillac -59

Bel Air

Paljon lisää kuvia Lahden Cruisingista löytyy blogin lopussa olevasta linkistä.

Ei millään olisi halunnut lopettaa näin mukavaa päivää! Mutta pakkohan se lopulta oli lähteä kotiin. Kotona olimme vasta sunnuntain puolella, mutta ei haitannut. Sunnuntai oli varattu lepäämiseen!

Ja niin me teimmekin. Ruokaa, soffa ja telkku, siinä oli sunnuntain ohjelma!

Voiko olla ihanampaa viikonloppua kuin tällainen, saa tavata ystäviä, jutella, nauraa ja näkee kauniita asioita!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla niitä muuttolintuja!


Lisää Porvoon kuvia pääset katsomaan kun klikkaat tästä

Lisää Lahden kuvia pääset katsomaan kun klikkaat tästä