perjantai 15. huhtikuuta 2016

Rakastavaiset pellolla

Lintuja, lintuja, lintuja... Ihanaa! Muuttajia saapuu aina vaan lisää. Ja ei tarvitse mennä edes pihalle, niin kovaa pikkulintujen laulu raikaa että sisälle asti kuuluu. Ja se on oikein mukavaa. Tosin olisin ehkä eri mieltä, jos kyseessä olisi esimerkiksi kurkien torven törähtelyt.

Kävimme eräänä päivänä äitiä ja veljeä auttamassa puuhommissa. Samalla allekirjoittanut ihasteli sinitiaisia, jotka kävivät syömässä ruokintapaikan viimeisiä herkkuja.

Suloisia ovat nämä sinitiaiset ja kauniita!
Fasaanikin oli liikkeellä



























Puuhommat kotona ovat nyt siinä pisteessä, että halot saavat kuivua katoksen alla juhannukseen. Ja sehän on hienoa, koska nyt on iltaisin ja vapaa päivinä enemmän aikaa kuvaamiseen!





Eräänä iltana ajelimme lähiseuduilla. Yksittäisiä hanhia näkyi siellä täällä.

Kuvassa merihanhet syövät pellolla. Niiden takana kauempana näkyi myös kurkipariskunta.







Istuskelimme piilossa ja tarkkailimme lintuja. Pellolla oli lisäksi töyhtöhyyppiä. Äkkiä Pipomies ihmetteli " mitäs nuo kurjet meinaa" Kurjet olivat alkaneet liikehtiä levottomasti. Allekirjoittanut innostui, näkisimmekö kurkien tanssia! Voi kun olivat niin kaukana, kuvat eivät ole kovin tarkkoja...

Toinen kurki levitti siivet ja toinen pyöri sen ympärillä...
Ympäri pyörähtelyä, kännetään selkä kaverille...

Sitten meille selvisi, ettei kyseessä ollutkaan mikään tanssi...

Nyt tehdäänkin kurkivauvoja!!

Ja alas...




Se oli siinä!


Siinähän sitä sitten ihmeteltiin Pipomiehen kanssa, on se vaan jännää tämä luonnon seuraaminen. Kurjet söivät vielä jonkin aikaa, mutta sitten ne päättivät vaihtaa maisemaa. Ja me teimme samoin. Vaikka ilta olikin pimenemässä, päätimme vielä piipahtaa merenrannalla.

Sielläkin oli lintuja. Isokoskeloita oli paljon, ja tietysti laulujoutsenia.

Kiitorata...
Isokoskeloiden ohilento



























Jonkin aikaa seurailimme lintujen touhuja, mutta sitten oli jo aika lähteä kotiin nukkumaan.

Matkalla näimme vielä valkohäntäpeuroja. Allekirjoittanut päätti ottaa niistä kuvan auton ikkunasta. Ne kuulivat auton ikkunan äänen ja kääntyivät katsomaan.

Ja siinähän sitä olisi varmaan ihmetelty toisiamme vaikka seuraavaan aamuun, mutta me päätimme poistua.

"Minä olen tässä ihan paikallani, niin ei ne huomaa minua..." 
Kanadanhanhet olivat laskeutuneet ihan kotimme lähistölle.




Ei muuta tällä kertaa! Ensi kerralla ainakin lisää vesilintuja.

Hyvää huhtikuun jatkoa!


6 kommenttia:

  1. Taas olit löytänyt hyvät kohteet ja kuvat. Ilo lukea tuota blogia, kun itsekin tarkkailen luontoa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon Marjatta :)! Luonnon tarkkailu on mukavaa puuhaa, rentouttavaakin.

    VastaaPoista
  3. Moikka. Aivan super mahtavia havaintoja ja kuvia. Oli kyllä ilo katsella lukea kuvien jutut. Viikonloppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami, kiva kun tykkäsit jutuista ja kuvista :). Oikein hyvää viikonloppua Sinulle.

      Poista
  4. To see cranes dancing is one of the great delights in all of nature.

    VastaaPoista