Myrskyjä!

Allekirjoittanut on viime aikoina ollut laiska blogin kirjoittaja. Syynä on ollut ensin pitkittynyt, voimia vienyt flunssa ja sen jälkeen ei vain aika ole riittänyt. 

Vuoden viimeinen kuukausi on menossa. On ollut paljon myrskyjä ja vettä on tullut riittävästi. Linnut alkavat olla vähissä, mutta joutsenia näkyy nyt runsaasti. Loviisanlahdellakin niitä on välillä kymmeniä.

Eräänä iltana lähdimme Pipomiehen kanssa merenrannalle katsomaan miten kovasti myrskyää. Ja myrskysihän se. Allekirjoittanut ei meinannut päästä autosta ulos, kun tuuli painoi ovea. Ja kun pääsin ulos, ei kuvaamisesta meinannut tulla mitään. Niin rajusti tuuli tarttui kameraan. Allekirjoittanut ei ole kaikkein kevyimmästä päästä, mutta silti tuuli heilutti jopa kuvaajaa... 

Rannalla ei myrsky ollut niin kova kuin kauempana merellä.

Kyhmyjoutsenet hakeutuivat suojaan kivikkoon.

Isokoskelot olivat menneet kaislikkoon suojaan. Rouvien frisuurit olivat mennä pahasti tuulessa sekaisin!

Ja arvatkaapas, mitkä taas ovat alkaneet?! No metsähommat! Tällä kertaa kävimme muutamana päivänä Vihdissä. Sattui niin somasti, että Vihdissä juuri nuo päivät satoi hieman lunta. 

Pipomies on elementissään, kun pääsee puunkaatoon! 

Allekirjoittanut auttaa minkä jaksaa, mutta parasta noissa päivissä olivat kuitenkin ruokatauot!

Nuotiovahti!

Nuotiolla grillattu makkara on niin hyvää! 

Eipä se lumi maassa pysynyt kuin pari päivää. Metsätöiden päätyttyä oli aika etsiä taas kuvattavaa! Olimme ystävien kanssa ajelulla, kun näimme pellolla laulujoutsenia. Nuoriso popsi masuansa täyteen. Lieneekö menossa tankkaus muuttomatkaa varten.

Myrskyistä huolimatta allekirjoittanut on uskaltautunut myös laivalle! Kävimme äidin kanssa Tallinnassa päiväristeilyllä. Jännittyneenä seurasin säätiedostuksia. Ja niinhän siinä kävi, että saimme laivalla heilua ja keinua oikein kunnolla. Menomatkalla söimme kahvilassa ja allekirjoittanut toi pöytään tarjottimilla evästä kieli keskellä suuta. Ensin mentiin vauhdilla muutama askel "alamäkeen", sitten seisahdus ja odotus, meneekö jalat alta... sitten taas muutama hoiperteleva askel... 

Ihme kyllä, kukaan ei saanut kuumaa teetä niskaan vaan onnistuin kunnialla taituroimaan kaiken pöytään.

Kovin oli harmaata...

Tallinnassa oli niin huono sää, että päätimme vain piipahtaa sataman läheisessä ostoskeskuksessa.

Satamaan palatessa ei sentään satanut ja tuulikin oli mielestämme tyyntynyt. Hämärtyvässä illassa satamaan laitetut jouluvalot loivat kaunista tunnelmaa.

Aika hiljaista oli ruokailussa.

Paluumatkalla menimme seisovaan pöytään syömään. Ruoka oli hyvää ja olimme tyytyväisiä kun laiva ei keinunut... Mutta, mutta... Puolisen tunti lähdön jälkeen alkoi taas linkous! Ja nyt vielä kovempana kuin tulomatkalla. Lopulta kävely oli hankalaa ja päätimmekin vetäytyä hyttiin. Mikäs siinä, oli ihan mielenkiintoista katsella hytin ikkunasta merelle. Onneksi kumpikaan meistä ei näköjään helposti tule merisairaaksi. 

Laiva oli koristeltu jouluun!

Tässä kuulumiset tältä erää. Luvassa ensi kerralla ainakin toinen laivamatka! 

Lopuksi kuva Loviisanlahden rakastavaisista. Hyvää joulukuun jatkoa!

But the greatest of thing of all is love...