maanantai 6. marraskuuta 2017

Perhosten päivä / A day with butterflies


Huomaan, että edellisestä blogikirjoituksestani on ehtinyt vierähtää jo yli kuukausi! Mihin ihmeeseen aika oikein häviää?? Tällä välin on ehtinyt jo tulla ensilumikin maahan. Se on myös ehtinyt jo lähes sulaakin. viimeinen pari viikkoa, on ollut pimeää ja sateista...
Niinpä onkin mukava laittaa blogiin vähän aurinkoisempia kuvia! Sillä tässä kirjoituksessani kerron eräästä syyspäivän retkestä Virolahdelle. Luontokin oli silloin vielä aika vehreä.

Päivä Virolahdella


Olemme jo pidempään pohtineet, että olisi mukava käydä pitkästä aikaa Virolahdella. Eräänä aamuna päätimme lähteä siellä käymään, sillä luvassa oli aurinkoinen syyspäivä. Eli eväät ja kuvaustarvikkeet autoon ja auton nokka kohti rajaa.

Matkalla piti hakea Kotkasta vähän täydennystä eväisiin kaupasta. Kun tulimme kaupasta, oli automme viereen parkkeerannut farmariauto. Menin autoon ja käynnistin sen, sitten ihmettelin mihin Pipomies jäi! No, näkyi juttelevan viereisen auton kuljettajan kanssa. Minulle hän hihkaisi, että minun pitäisi tulla katsomaan, mitä autosta löytyy. Pitihän se mennä katsomaan. Ja mitäpä siellä olikaan!! Mikä ihanuus! Suloinen Lapinkoiran pentu! Allekirjoittanut rakastaa koiria! Jos meillä ei oltaisi niin allergisia, niin varmasti meillä olisi koira!


Täplätassu kennelin Prinsessa eli Nelli
She is Nelli

Jonkin aikaa siinä silittelin ja höpöttelin Nellille ja rupattelin mukavalle omistaja pariskunnalle. Sitten jatkoimme matkaa.

Virolahdella ajelimme ensin Leerviikiin. Täällä näimme heti ensimmäisenä autosta ulos tullessa hanhiparven. Ensimmäisen  isomman tänä syksynä.

Hanhia menossa jonnekin...
Geese are moving...

Tässä vaiheessa allekirjoittaneeseen iskee aina haikeus! Kesä on ohi, syksykin jo kääntymässä lopuilleen, edessä pitkä, kylmä talvi...

Puusta kuuluva äkäinen säksätys herätti allekirjoittaneen mietteistä. Orava juoksi edestäni ja kiipesi puuhun, josta alkoi vaatia äänekkäästi huomiota.

"Miksi ihmeessä kuvaat noita hanhia tuolla kaukana ylhäällä! Katso ja ihastele minua!!"
"Why an earth do you take photos those geese up in the sky?! Look at me, I'm so adorable!"

Onhan orava söpö, vaikkakin autotallin seinään jyrsityt reiät ovatkin tehneet aika ison särön allekirjoittaneen ja oravien suhteeseen.

Merellä näin tukkakoskelo pariskunnan uiskentelevan auringossa. Niiden katseleminen saa kyllä pahimmankin stressin unohtumaan!

Tukkakoskeloita
The red-breasted mergansers 

Merenrannalla huomasin perhosia lentelevän vanhan puun ympärillä. Sitä piti tietysti lähteä katsomaan. Puun luona oli useampi amiraaliperhonen ja yksi suruvaippa. Ilmeisesti vanhaan puuhun hakatut kolot vuotivat jotain mahlaa, sillä perhoset olivat niin lumoutuneita, etteivät ne välittäneet, vaikka menin ihan parin sentin päähän niitä tuijottamaan.

Amiraali
Vanessa atalanta, the red admiral
Suruvaippa
Nymphalis antiopa, M
ourning cloak

Perhoset ovat niin kauniita! Mutta myös agressiivisia, amiraalit eivät pitäneet ajatuksesta, että suruvaippa tulee apajille ja pian alkoikin taistelu!

Amiraalit lähestyivät suruvaippaa useammasta suunnasta.
Red admirals are coming closer to Mourning cloak
Hitaasti lähestytään kohti tunkeilijaa...
Slowly getting closer and closer...
Ja painimaan!
And then restling!


Tätä jatkui aika kauan. Välillä suruvaippa lensi pois paikalta hetkeksi, mutta tuli pian takaisin. Ja sitten sama show alkoi uudestaan. Oikeasti en tiedä yhtään mistä tässä oli kyse, mielenkiintoista seurattavaa kuitenkin.

Aika kauan seisoskelin siinä merenrannalla ja seurasin perhosten ja lintujen touhuilua. Olisin voinut jäädä siihen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta tähän aikaan vuodesta valoisa aika on kortilla, joten oli jatkettava matkaa!

Suuntasimme seuraavaksi Hanskin satamaan. Omaan lempipaikkaani Virolahdella. Paikalla oli sotkia ja silkkiuikkuja. Kuitenkin liian kaukana kuvattavaksi.

Västäräkit arvioivat allekirjoittaneen vaarallisuutta laiturin päässä. Todettiin vaarattomaksi.
First the White wagtails aren't sure if I'm dangerous or not. Then they decided I'm harmless.
Syksyn kukkaloistoa!
Last autumn flowers!

Jatkoimme aika pian matkaa, se valo!

Ajelimme peltomaisemissa ja katselimme näkyykö petolintuja. 

"Nyt erehdyt hieman, en ole mikään petolintu!"
"Now you are making a mistake, I'm not a hawk!"

Eräällä pellola näimme lentelemässä haukan. Kovin oli korkealla, mutta sain sentään jonkinlaisen räpsyn otettua. 

On se komee... Ruskosuohaukka.
It's gorgeous...The western marsh harrier

Pipomies oli kartalta katsonut, että joku pikkutie menee pienen joen yli ja siellä voisi olla kauniit maisemat. Kännykän kartan avulla paikka löytyikin aika helposti. Virolahdella rakennetaan moottoritietä Vaalimaalle, joten monilla pikkuteillä lukee, yksityistie, tietyömaa-ajo kielletty. Niin tälläkin tiellä. Mehän emme olleet tietyössä, joten ajoimme eteenpäin! Allekirjoittanut käänsi rattia kieli keskellä suuta... Viimein pääsimme joen ylittävälle sillalle ja kyllä paikka oli kaunis! 

Kaunis jokimaisema Vaalimaanjoelta.
Beautiful landscape from Vaalimaariver.

Pipomies ihaili maisemia ja allekirjoittanut otti kameran esille. Tässä vaiheessa vanhan talon pihalta alkoi meitä lähestyä mies, joka pukeutumisensa puolesta näytti aivan englantilaisen sarjan kartanonherralta. Allekirjoittaneelle tuli tunne, että olemme ihan eri maassa... Ja ajattelin, että olemme kielletyllä alueella.

Mutta tämä herra tulikin kertomaan paikasta ja mitä kaikkea hän on siellä tehnyt. Paikka on nimittäin vanha mylly. Siellä on ns. kalaportaat, jotka on kunnostettu. Pipomies rupatteli miehen kanssa sillä aikaa, kun allekirjoittanut kuvasi. Valitettavasti mukana oli vain pitkä putki, joten maisemien kuvaaminen oli vaikeaa, etenkin harmitti, etten saanut kuvattua kaunista, vanhaa myllyrakennusta.




Joen varrella oli paljon perhosia ja sudenkorentoja.
There were lots of butterflies and dragonflies in the riverside.


















































Kiitos tälle miellyttävälle herralle tiedoista ja paikan esittelystä!

Mutta pakko se vaan on myöntää, päivä on lyhentynyt huomattavasti. Oli aika lähteä kotiin. Päivä oli ollut ihana! Kaunista katseltavaa oli riittänyt ja olimme (taas kerran) tavanneet mukavia ihmisiä ja saaneet ihailla kauniita eläimiä.

Hyvillä mielin kotiin!

Kotimaisemissa


Olimme Pipomiehen kanssa katselemassa näkyykö kotimaisemissa lintuja. Lähinnä ajelimme peltomaisemia, tarkkaillen taas niitä petolintuja. Mitään vaan ei näkynyt! Pari pikkulintua oli pesulla lätäkössä, söpöjä. Petolintuja ei näkynyt, no, pikkulinnut varmaan olivat tästä iloisia.

"Olen nähnyt Helga neidin kyylvyyssää, iihaanaa..." "Älä pärskytä vettä mun päälle!"
Little bird is taking a bath.
"Mä meen nyt!" "Höh, tylsimys!"
"I'm going now!" "You are boooooooring!"

Allekirjoittanut ehdotti kotiin menoa. Vähän ennen kotia näimme eräältä pellolta ruskosuohaukan nousevan lentoon. Molemmat innostuimme! Dialogi meni näin:
Pipomies " Äkkiä, pysäytä auto!!"
Allekirjoittanut "Enhän minä tästä mitään kuvaa saa!"
Pipomies "Nouse ulos autosta, äkkiä nyt, se ehtii nousta liian korkealle!Äkkiä nyt!!"
Allekirjoittanut yrittää samaan aikaan ajaa autoa tien reunaan, avata turvavyötä, ottaa kameraa ja vastata Pipomiehelle...
Kaikki tämä mahdollisimman nopeasti...
Lopulta pääsin ulos autosta, kameran asetukset säädettyä edes jotenkin oikeaan asentoon... ja missä himpurassa se haukka onkaan!! Liian korkealla, että saisin kunnon kuvaa!
"Saiko se saalista" kuuluu autosta kysymys. Mistä minä sen tiedän! Näen vaan mustan pisteen taivaalla!!

Kotona kuvista näen, että saalista lähti mukaan. Tällaista seon lintutarkkailijan elämä välillä!

Ruskosuohaukka tämäkin.
This is also a The western marsh harrier


Zorro ja hänen kaverinsa
Zorro and a friend



Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa ainakin valkoposkihanhia :)
Vieressä kaksi kaverusta, joilla naama on aivan erinäköinen.

Hyvää alkanutta marraskuuta!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kaksi kertaa Tallinna / Two times Tallinn, Estonia

Syksy on saapunut! Puut ja pensaat loistavat kauniin värisinä ja muuttolinnut täyttävät pellot ja vesistöt. Niistä kuitenkin vasta ensi kerralla, nyt muistellaan kesän reissuja! Olen kuluneen kesän aikana tehnyt kaksi reissua Tallinnaan, tuohon kauniiseen Eestin pääkaupunkiin. Ajattelin tässä blogissa muistella noita retkiä.

Äidin kanssa Tallinnassa


Ensimmäisen matkan tein äitini kanssa. Olimme varanneet yhden yön hotellissa, niin ehtisimme enemmän kuljeskella kaupungilla, nauttia hyvää ruokaa ja shoppailla - tietysti.

Menimme laivalla Helsingistä, olin varannut meille pienen hytin, jossa saatoimme säilyttää matkan ajan laukkuja ja istuskella rupattelemassa. Välillä kävimme kahvilassa kahvilla ja katselemassa laivaa.

Näissä sängyissä kelpaa nukkua!
Our hotel room.




Tallinnassa ajoimme hotelliin taksilla. Tällä kertaa hotelliksi valikoitui huolellisen nettitarkastelun tuloksena Radisson Blu Hotel Olümpia. Halusin hyvä tasoiseen hotelliin, josta on hyvät näköalat.







Näkymät huoneesta olivat ihan hienot. Lisää korkeita rakennuksia tulossa näköjään...
We had great view from our hotel room.



Vähän aikaa levähdettiin huoneessa, olihan allekirjoittaneella jo monta tuntia matkan tekoa takana. Sitten olikin aika lähteä kaupungille, suuntana tietysti Vanhakaupunki.

On ne käteviä nämä nyky vempaimet! Älypuhelimella otettiin esiin kartta, joka kertoi miten pääsee nopeinta reittiä kävellen Vanhaan kaupunkiin. Puhelimen mukaan matkaa oli vain reilu kilometri, eikä aikaakaan menisi kuin muutama minuutti. Ei tarvinnut kanniskella mukana paperista karttaa joka rypistyy ja repeytyy joka kerta kun siitä katsoo suuntaa...

Siis reippahasti käypi askeleet! Allekirjoittanut esitteli kännykän toimintaa äidille samalla kun käveltiin ja pisteitä naureskeltiin, suunta näytti suurinpiirtein oikealta. Mutta!! Tuolla on niin ihania kukkia! Mennään sinne katsomaan! Hei, mitä tuolla on, se pitää katsoa! Tuolla on joku hieno rakennus, mennään katsomaan! Nyt pitää kyllä löytää joku penkki, johon istua, täällä on niin kuuma, tuolla on joku puisto mennään sinne istumaan! Puluja!! Ne pitää kuvata!!... Ei hemuli, kyllä tämä matka on paljon enemmän kuin kilometri...

Ja kännykässä pisteet menivät ristiin rastiin sikin sokin... Ja se kävelty matka oli, nooh, huomattavasti enemmän kuin yksi kilometri...

Lopulta kuitenkin päädyimme Vanhan kaupungin portille ja pääsimme ihailemaan kukkamyyjien ihania kojuja.


Vanhan kaupungin portti. Onneksi meille sattui hieno lomasää!
The Old Town gate. Luckily we had a beautiful vacation weather!
Kannattaa käydä katsomassa näitä kukkakioskeja, kun käytte Tallinnassa! (jos pidätte kukista).
When You visit Tallinn go and see these flower, it's worth it! (if You like flowers)

Ihania kukkia!
Beautiful flowers!

Kukkien kuvaamisessa ja ihailemassa vierähti taas aikaa vaikka kuinka kauan. Välillä ihmettelin mihin äiti hävisi, mutta sitten huomasinkin hänet kyykkimässä jossakin kukkakimpun takana kuvaamassa.

Kukkien kuvaamisen jälkeen menimme vanhaan kaupunkiin. Alkoi olla jo nälkäkin, mietimme mihin menisimme syömään.


Vanhan kaupungin kapeita kujia. Vanhakaupunki on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997.
Narrow street of Old Town. The Old Town was inscribed as a Unesco World Heritage Site in 1997.
Raatihuoneentorilla on mukava käveleskellä ja kuunnella katusoittajia sekä katsella sitä ympäröiviä kauniita rakennuksia.
One of my favorite places in Tallin is Town hall square in Old Town.

Lopulta valitsimme erään Raatihuoneentorin reunamilla sijaitsevan ravintolan. Nautimme hyvää ruokaa ja juomaa. Samalla katselimme torilla kuljeskelevia ihmisiä. Eli siis nautimme lomasta ja kauniista kesäillasta kuten kunnon turistit.

Kohta saadaan ruokaa!!
Soon we gonna have food!!

Siellähän se hotelli jo näkyy! Onneksi!
There's the hotel!



Ruokailun jälkeen päätimme suunnata lyhyintä reittiä hotellille, sen verran alkoi ramaista. Nyt siis tottelimme kiltisti kännykkää! Ja todellakin, matkaa kertyi vain reilu kilometri. Jalat alkoivat tosin olla jo niin väsyneet, että sekin tuntui kymmeneltä kilometriltä.







Hotelli huoneessa allekirjoittanut lysähti sänkyyn ja ilmoitti ottavansa pikku nokoset. Toisesta sängystä kuului vastaukseksi vieno tuhina, joten ilmeisesti äidillä oli samat aikeet.

Lyhyt nokoset, tv:n tuijotus ja kännykällä pelailu piristi kummasti. Joten oli aika lähteä tutustumaan hotellin ravintola tarjontaan. Masu vaati pientä iltapalaa.



Kovin oli hotellilla hiljaista. Me päätimme ottaa jäätelöannokset ja drinkin. Drinkki ei ollut hyvää,
jäätelö sen sijaan oli.

Jonkin aikaa rupattelimme ravintolassa henkilökunnan kanssa. Ihanaa muuten kun eivät osanneet suomea, saimme harjoitella englantia.

Sitten lähdimme nukkumaan.




Aamiaisella.
At breakfast.




Aamu valkeni sateisena. Päätimme aamupalan jälkeen lähteä shoppailemaan. Onneksi olimme ihailleet maisemia edellisenä päivänä, kun oli aurinkoista.

Hotellin aamiainen oli todella hyvä ja runsas.







Koko päivän satoi kaatamalla, siispä ehdimme shoppailla monta tuntia. Oikeasti emme me nyt niin paljon ostelleet, mutta on kiva katsella kaikenlaista. Ja ainahan sitä jotain mukaankin löytää. Allekirjoittanut osti uuden käsilaukun, jota olenkin etsiskellyt jo pidemmän aikaa.

Laiva Helsinkiin lähti vasta klo 18, joten ehdimme vielä ostosten jälkeen lepäillä hetken hotellilla. Olimme sopineet, että saimme pitää huoneen klo 16 asti.

Sitten olikin aika lähteä kotiin. Uloskirjautuminen sujui todella hitaasti, sillä hotellilla oli alkamassa EU kokous. Turvamiehiä ja poliiseja oli joka puolella. Odottelimme pihalla jonkin aikaa taksia ja taksimme olikin viimeinen joka pihaan sai ajaa, sen jälkeen hotellin pihan valtasivat poliisit ja muiden kulku estettiin. Tämä johtui siitä, että Viro toimii ensimmäistä kertaa EU-puheenjohtajamaana.

Ja sitten laivalle ja kohti Helsinkiä ja kotia! Pipomiehen luo!!

Satamassa oli kauniita vanhoja laivoja.
Beautiful old ships in the harbor.
Hei, hei Tallinna! Oli ihana miniloma!
Bye, bye Tallinn! it was a wonderful short vacation!

Risteilyllä


Toisen reissun Tallinnaan tein Pipomiehen ja anoppini kanssa. Vietimme anopin syntymäpäivää risteilyllä Helsingistä Tallinnaan. Laiva lähti iltapäivällä Helsingistä ja oli Tallinnan satamassa illalla. Yön vietimme laivassa.

Illalla söimme runsaan päivällisen . Aikaakin meni huomaamatta paljon, hyvässä seurassa juttu luistaa. Ruokailun jälkeen allekirjoittanut nautti mansikkadaiquirin, joka on lempidrinkkini.

Mansikkadaiquiri
Strawberry daiquiri


Välillä kävimme Pipomiehen kanssa laivan kannella katselemassa Tallinnaa iltavalaistuksessa. Kannella oli paljon aasialaisia turisteja, jotka kuvailivat innoissaan satamaa ja kaupunkia.

Tallinna iltavalaistuksessa.
Tallinna in the evening.












































Risteilyn suurin jännitys momentti seurasi kuitenkin sitten kun oli aika mennä nukkumaan. Pipomies ei ole vielä kertaakaan loukkaantumisen jälkeen nukkunut muualla kuin kotona. Silloin hän on tukenut ylävartalon tyynyllä, ettei olkapäähän ja käteen ole sattunut niin paljon. Saimme laivan infosta ylimääräisiä tyynyjä. Pipomies sai hetken tyynyjä aseteltuaan mukavan asennon ja kivut hallintaan ja sai nukutuksi.

Olimme suunnitelleet, että heräämme aamulla aikaisin aamupalalle ja sitten menemme maihin. Aamulla kuitenkin satoi, joten päästimme olla menemättä kaupungille. Niinpä käänsimme kylkeä ja nukuimme hieman pidempään.

Aamupalan aikana alkoi kuitenkin paistaa aurinko, joten lähdimme sittenkin ulos laivasta. Aikaa meillä oli vain lyhyeen kävelyyn sataman lähistöllä.

Sadepilvet väistyivät ja saimme loppuristeilyn ajan nauttia auringosta.
It rained heavily all morning, but then the sun came out, and we took a little walk  looking at the ships in the harbor.
Täältä tullaan Helsinki!
Helsinki, here we come!

Laivamatka Helsinkiin sujui kannella merta ihaillen. On mukava olla reissussa, mutta kiva on tulla kotiin!

Lintuja


Muutamia lintukuviakin olen onneksi ehtinyt ottamaan, vaikka luonnossa liikkuminen onkin nyt kiireiden takia ollut aika vähäistä.

Kävimme eräänä kauniina päivänä merenrannalla katsomassa näkyykö lintuja. Merimetsoja oli paljon joka puolella ja tiirat kalastelivat rannan tuntumassa. Muita lintuja ei näkynyt.

Lapintiira havaitsi kalan!
Arctic tern sees a fish!
Merimetso kuivattelee siipiä.
Great cormorant.


















Atsalea










Viimeisenä kuvana tänään on upea atsalea, joka on kuvattu Fuksinpuistossa Kotkassa. Fuksinpuisto toimii Helsingin yliopiston atsalea-lajikkeiden koekenttäistutusalueena. Puistossa on paljon muitakin kukkia. Käykääpä tutustumassa ensi kesänä!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla palataan taas luontokuvien pariin!


lauantai 26. elokuuta 2017

FHRA European Championship Nitro Nationals 2017

Syksy tulla jollottaa!! EI!! Vielä on kesää jäljellä! Tässä blogissa muistellaan miten kovaa kesällä mentiin! No, ainakin Alastarossa Nitro Nationals  EM-osakilpailussa.



Nitro Nationals 2017, Alastaro



Tänä kesänä olimme päättäneet pitkästä aikaa käydä Alastaron kisoissa. Alunperin suunnitelmissa oli olla paikalla useampi päivä, mutta Pipomiehen helmikuinen kaatuminen muutti näitä suunnitelmia.

Niinpä lyhensimme käynnin yhteen päivään. Ja myöhemmin tämä osoittautui monessakin mielessä hyväksi asiaksi.

Päätimme lähteä aikaisin perjantai aamuna, olla paikalla niin kauan kuin ohjelmaa piisaa ja ajella yötä myöden kotiin. Teimme siis torstaina jo eväät valmiiksi. Paljon leipiä, salaatteja ja muuta hyvää. Lisäksi allekirjoittanut osti itselleen pari pientä mansikkapiirakkaa, makeannälkään.

Perjantai aamuna herätyskello soi klo 4 maissa (ihan epäinhimmillistä!). Pääsimme matkaan lähes suunniteltuun aikaan. Aamulla oli todella kaunis sää ja matkalla näimme peuroja ja muita eläimiä. En kuitenkaan tällä kertaa jäänyt niitä kuvaamaan.

Alastarossa jo parkkipaikalle kuului kutsuvaa meteliä! Söimme pikaisesti hieman eväitä (no! pitkä ajomatka teki nälkäiseksi...). Ja sitten vauhdilla katsomaan ajoja.


Pro Modified: Micke Gullqvist and Jimmy Ålund, both from Sweden
Pro Stock: "Mr Snowball" Jan Palmqvist
Pro Stock: Christian Sagelv, Ford Mustang and Richard "Nixxon" Sundblom, Chevrolet Cobalt Parainen Finland
Super Stock: Cilla Koskinen, Camaro










Pro Stock / SuperStock: Jarmo "Rölli" Grönman, Camaro from Porvoo, Finland and Björn Bondesson, SS Chevelle






























Ja viimein radalle tuli myös Anita Mäkelä. Allekirjoittanut kannustaa aina äänekkäästi tätä nopeaa kanafarmaria. Videossa Anitan Burn Out.






Ja nyt Anita tekikin ihan hurjan ajan!!

Tämä aika olisi ollut uusi Euroopan ennätys . Valitettavasti aika oli kuitenkin väärin, ajanottolaitteisto teki "haamuajan".

Euroopan ennätykseksi jäi voimaan siis 3.878. Joka sekin on Anitan ajama!





Tauon aikana kävimme autolla taas vähän mussuttamassa eväitä. Tuuli oli niin kova, että hiekkaparkilla oli pakko siirtyä syömään eväät autoon, muuten olisimme syöneet hiekkavoileipiä ja hiekkasalaatteja...

Tauko päättyi sopivasti juuri, kun tulimme takaisin katsomoon. No niin!! Lisää vauhtia!! Ja voi... joku päästi ajokista öljyt radalle ja sitten tulikin useamman tunnin tauko...

Me vietimme aikaa varikoilla kierrellen ja ajokkeja katsellen. Mitään en näistä asioista ymmärrä, mutta jotainhan siellä varikolla viritellään ja säädellään.

Allekirjoittaneella oli selvä suunta mihin varikolla mennään, tietysti katsomaan näkyykö Anita Mäkelää! Ja olihan hän paikalla. Ihmisiä pörräsi niin paljon hänen ympärillään, etten viitsinyt mennä häiriköimään. Anita on aina yhtä iloinen ja ystävällinen!!


Ihana Anita... ja nopea! 
Autot valmiina seuraaviin lähtöihin. Eli Line Up.
Cars are ready for next start, this is Line Up.
Kohta mennään taas lujaa...
Soon it starts again...



























Viimein kuuluttaja ilmoitti, että ajot jatkuvat muutaman minuutin kuluttua. Palasimme paikoillemme odottelemaan. Pipomies sanoi, että hän käy tarkistamassa vielä yhden jutun ja lähti... Mihinkäs hän nyt??!!

Ja kohta hän palasi mukanaan ne mansikkapiirakat! On hän niin suloinen...

No, saimme loppujen lopuksi odotella kilpailun jatkumista vielä aika kauan, joten ihan hyvä saada lisäenergiaa.


Pro Modified: David Vegter, Camaro from Netherlands and Micke Johansson, Dodge Challenger from Sweden
Pro Modified: Freddy Fagerström, Chevrolet PickUp from Sweden








Pro Modified: Hussain Al Shammari, Camaro from Kuwait
Pro Modified: Micke Gullqvist, Camaro from Sweden



Top Fuel: Janne Ahonen





Top Fuel: Mikael Kågered from Sweden and Anita Mäkelä from Finland
Top Fuel: Mikael Kågered from Sweden and Anita Mäkelä from Finland








Top Fuel: Stig Neergard from Denmark and Liam Jones from Great Britain
Top Fuel: Duncan Micallef from Malta



























Huh, huh... olipa vauhdikas päivä. Vaikkakin paljon oli pitkiä taukoja. Kotiin ajelimme illan pimetessä hyvillä mielin.

Seuraavana päivänä katselimme ajoja netin kautta. Ja olimme tyytyväisiä, kun emme jääneet paikalle. Lähes koko lauantai oli taukoa ajamisessa. Siinä olisi meiltä mennyt mielestämme hukkaan lippu- ja hotellirahat.

Perhosia


Tänä kesänä perhosia on huonoista säistä huolimatta näkynyt pihallamme aika paljon. Lajeja ehkä vähemmän, mutta esim. sinisiipiä on välillä lennellyt allekirjoittaneen ympärillä kuin sadussa.

Tässä muutama perhoskuva.


En tunnista kovinkaan montaa perhoslajia, en tätäkään, ehkä joku kertoo kuka hän on?
Who is this? can someone tell me, please?
Päivitys: Sain Sami Niilolalta tiedon, että tämä on Piippopaksupää. Kannattaa käydä tutustumassa Samin blogiin, sieltä löytyy paljon hienoja kuvia luonnosta.
Update: Sami Niilola told me this is The Large skipper. Go and see Sami's blog, there are many beautiful photos from nature.

Sinisiipi ja rentun ruusu
Lycaenidae and Epilobium
Perhonen ja kanerva. Kanervien kukinta on ollut tänä vuonna komeimpia koskaan
Butterfly and Calluna.

Ja täytyyhän se nyt olla yksi lintukuvakin!


Emo ja pikkuiset
Mom and chiks


Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla käymmekin ulkomailla... 😃

Vielä on kesää jäljellä, nautitaan!!