lauantai 18. maaliskuuta 2017

Iloinen jälleennäkeminen!

Maaliskuusta on ehtinyt kulua jo yli puolet! Kevät alkaa näkyä jo luonnossa. Allekirjoittaneella ja Pipomiehellä kevään havainnointi ja kuvaaminen on jäänyt vähemmälle kuin aiempina vuosina, syy selviää blogissa myöhemmin...

Pipomiehen kanssa pohdiskelimme mitä kuuluu viime kevään saukko kavereillemme. Olemme käyneet tutuilla paikoilla katselemassa, mutta saukkoja ei ole näkynyt. Lopulta näimme jäljet, joten tiesimme, että saukot ovat kyllä maisemissa.

Saukko ja merikotka


Eräänä päivänä Pipomies sanoi, että nyt mennään kyllä taas katsomaan näkyykö saukkoja. Sanoin, että tuskin... Tietysti olin kuitenkin heti valmis lähtemään, tottakai!!

Saavuimme tutulle paikalle, mutta eipä ollut saukkoja. Juuri kun olimme poistumassa, Pipomies alkoi tuulettaa, saukko olikin siellä!! Ja aivan meidän vieressämme. Ateriointi oli juuri menossa, eikä saukko näyttänyt edes huomaavan meitä.

Madeateria näytti saukolla olevan kyseessä. En tosin tunne kaloja kovinkaan hyvin...
The Eurasian otter is having lunch...
"Syökää kalaa, se on hyvää... "

Paikalla oli tuttuun tapaan myös merikotka. Se sai saukon saaliista oman osansa ja siirtyi syömään hieman kauemmas. Valitettavasti puiden oksat olivat niin pahasti edessä, että kuvaaminen oli tosi hankalaa. Toisaalta näin sain kuvata rauhassa ja merikotka ei säikähtänyt meitä. Eläimiä kuvatessa pitää aina muistaa, ettei niiden elämää häiritse.

Merikotka oli tyytyväinen, kun sai saukolta osan kalasta.
The eurasian otter shared part of the fish with the White-tailed eagle 



"Loput tästä herkusta syön kyllä itse, turha yrittää tulla osingoille!"
"Näin made nyljetään!" ihan totta, noin allekirjoittanutkin sen tekee, paitsi että käytän käsiä, en hampaita 😃


























Äkkiä alkoi kuulua outoa ääntä. Ääni kaikui ympärillämme, en oikein tiedä miten sitä kuvailisi. Ymmärsimme kuitenkin, että äänen täytyy liittyä saukkoon. Tähyilimme ympärillemme ja todentotta, kaukana jään reunalla näkyi kaksi mustaa pistettä. Kameran avulla sain juuri ja juuri selville, että kysessä on kaksi saukkoa.

You can listen The Eurasian otter's voice here. Recorded by Lauri Hallikainen

Nämä kaksi saukkoa kutsuivat ilmeisesti lähellämme olevaa saukkoa, sillä kuulemamme ääni, on saukon kutsuma ääni. Voit halutessasi kuunnella ääntä tästä. Kyseessä on Lauri Hallikainen nauhoitus. Valitettavasti itse tajusin vasta jälkeenpäin, että olisi pitänyt käyttää kameran videota. Tosin epäilen, että sen mikrofoni ei olisi pystynyt nappaamaan niin kaukaa tulevaa ääntä.





Kutsu sai kaveriimme liikettä. Se sieppasi kalan mukaansa ja lähti tepsuttelemaan kohti kahta saukkoa. Lopulta kaverimme hävisi mereen kala mukanaan. 


Ja minähän en tätä teille jätä, pyytäkää itse omat kalanne...
Minen ala mitään... pitikö sen nyt kaikki viedä... harmittaa...


Merikotkakin poistui paikalta ja kaksi saukko poistui jäätä pitkin takavasemmalle. Mihin meni kaverimme, se jäi meille lopulta epäselväksi, mutta varmaankin se ui kavereidensa luokse jonnekin.



























Mekin lähdimme hyvillä mielillä kotiin. Ainoastaan allekirjoittanutta hieman harmitti pilvinen ja pimeä sää. Kuvat ovat niin tummia. Mutta sama se, ainakin näimme, että saukot ovat edelleen maisemissa ja hyvässä kunnossa. Kuten merikotkakin.

Kotimatkalla aurinko ehti laskea ja ilta pimetä. Näimme vielä matkan aikana pellolla suuren lauman valkohäntäpeuroja (-kauriita...) ruokailemassa. Valitettavasti oli jo niin pimeä, että kuvista tuli ihan tärähtäneitä 😄.

Siro ja kaunis valkohäntäpeura, tämä yksi pysyi sen verran paikallaan, että sain jonkinlaisen kuvan.
There were many The White-tailed deers on the field.

Pikku ruokailijoita


Allekirjoittanut kävi äidin luona Nurmijärvellä. Perille saavuttuani vietimme tietysti hetken tarkkailemalla ja kuvaamalla lintujen ruokintapaikkaa. Kyllä siinä olikin taas paljon pikku vieraita. Hyvin maistuivat siemenet ja talipallot.


Kuusitiainen on tullut paljon rohkeammaksi, nyt tullaan jo maahan syömään.
The Coal tit came to eat sunflower seeds.
Herra punatulkku odotteli kuusessa omaa vuoroaan.
The Eurasian bullfinch sitting on the tree branch.


Kaunis keltasirkku oli ujo ja pysytteli poissa muiden lintujen luota.
Beautiful Yellowhammer was very shy.
Talitintti
The Great tit

Hupaisinta oli seurata herra ja rouva punatulkun ruokailua. Tulivat yhdessä syömään. Ensin haettiin siemeniä ruoka-automaatilta. Sitten alettiin popsia maasta. Mutta rouva punatulkkapa olikin aika kireällä tuulella! Herra sai syödä vain pari siementä, sitten alkoi kuritus. Eihän siinä lopulta herran auttanut muu, kuin poistua takaisin kuusen oksille odottelemaan rouvan rauhoittumista...

"Häivy siitä, tämä apaja on meikäläisen!"

Äitini kertoi, että hänellä on alkanut käydä uusi ruokavieras. Kuvaili lintua ja arvelin, että kyseessä on puukiipijä. Jonkin aikaa odottelimme, mutta puukiipijää ei paikalle saapunut. Niinpä päätimme lähteä hieman shoppailemaan. Ehkäpä puukiipijä olisi paikalla iltapäivällä.

Kaupungilla ollessa sain kuitenkin puhelun Pipomieheltä. Hän oli kaatunut ja mitä ilmeisemmin katkaissut solisluunsa!! Allekirjoittaneelle tuli kiire!! Vein äidin kotiin ja lähdin vauhdilla kotiin. Onneksi anoppi oli jo ehtinyt hätiin ja lähtenyt viemään Pipomiestä lääkäriin. Ja poikkihan se solisluu on... Nyt Pipomies ei saa moneen viikkoon käyttää vasenta kättä. Ja nostella ei saa mitään. Autossa istuminen ja kävely tuottaa tuskaa, joten meidän kevään tarkkailumme on nyt ollut "jäissä".

Pari päivää sitten oli taas lääkärissä käynti ja nyt näyttää siltä, että ehkä voimme mennä lähipäivinä katsomaan autolla näkyykö lintuja. Mutta Pipomiehen täytyy vain istua autossa. Ei huvita allekirjoittanuttakaan oikein mihinkään mennä ilman retkikaveria...

Mutta älä pelkää rakas lukijani, kirjoittelen kyllä blogiani ja kerron kuulumisia.

Tässä kuitenkin kaikki tällä kertaa. Nauttikaa keväästä!

Ensi kerralle uskallan luvata ainakin joutsenten kuvia!

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Paras 2016 tulokset / Best 2016 results

Rakas lukijani! Dear readers!

Nyt on tullut aika julistaa Paras 2016 äänestyksen ja arvonnan tulokset.
Ääniä tuli yhteensä 917 kpl! Allekirjoittanut on kiitollinen jokaisesta äänestä!


It's time to publish the results on Best 2016 voting and draw.
We had 917 votes! I am grateful from every vote!

Tässäpä kolmen kärki...
Here is the top three...

Kolmanneksi tuli kuva numero 5
The third was photo number 5



Toiseksi kuva numero 15
The second was photo number 15



ja vuoden 2016 paras kuva on
And the best photo in year 2016 is

rumpuja kiitos...
drums please...

kuva numero 6 / photo number 6




Raati kokoontui 4.3. tarkistamaan äänestyksen tuloksen ja arpomaan palkinnot.

The jury met the 4th of March to check the result of the voting and to draw the prizes.

Palkintoja pöydällä odottamassa...
Prizes are waiting...



























Arvonnan voittajat ovat:
The winners of the draw are:

postikorttilajitelmat:
assorted postcards:

Kari Hartikainen
Petri Mustonen

kuvasuurennokset 20,3 x 20,3 cm - 30,6 cm:
photo enlargements 20,3 x 20,3 cm - 30,6 cm:

Henry Berlin
Marja - Liisa Kaihola

Hiirimatto
Mousepad

Inge Ekholm

Kuvamuki
Photo mug

Marjatta Hannuksela

Päätimme myös jakaa yllätys palkinnon ahkerimmalle äänestäjälle!
We also decided to give a surprise prize to most active voter!

Ahti Ojala


Onnea arvonnan voittajille!
Congratulations to the winners of the draw!

Arvonnan voittajille on ilmoitettu voitoista ja palkinnot ovat lähdössä voittajille!
The winners of the draw have been notified, and the prizes are soon on their way!

Kiitos kaikille äänestäjille, blogini lukijoille sekä juryn jäsenille!
Thanks for all voters and readers on my blog and for the members on the panel.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Pöllömpi juttu...

Kylläpä aika taas rientää vauhdilla eteenpäin. Helmikuu lähenee loppuaan. Aika erikoinen on ollut tämä helmikuu säiden puolesta, lämmin. Upeita aurinkoisia päiviä on kyllä ollut useampikin. Allekirjoittanut on ollut useimmiten silloin töissä, joten valoilmiötä on tullut ihailtua ikkunasta. Kyllä se silti kummasti mieltä piristää.

Kohtaaminen


Eräänä aurinkoisena (mutta kylmänä) päivänä päätimme Pipomiehen kanssa lähteä ajelemaan. Mitään kuvattavaa ei kuitenkaan moneen tuntiin näkynyt ja se aurinkokin meni heti piiloon kun pääsimme lähtemään...

Olimme jo lähdössä kotiin, kun erään sähköpylvään päässä näkyi joku yksinäinen hahmo! Varovasti menimme eteenpäin ja ihmettelimme mistä on kyse. Lopulta tajusin! Kuiskasin Pipomiehelle, että nyt saan viimeinkin ensimmäiset kuvani pöllöstä luonnossa! Ja todellakin, siinä nökötti pöllö ja tapitti meitä suurilla, pyöreillä silmillään. 

Allekirjoittanut asetti kameran asetukset ja valmistautui kuvaamaan... mutta mitä! Kamera ei suostunut kuvaamaan. Ihan oli hiljaa ja pimeänä. Vaikka mitä tein en saanut kuvaa. Alahuuli väpättäen kuiskailin Pipomiehelle, että tämä kuvaa jääkin sitten vaan omiin muistoihin...

Hiiripöllö, ensimmäinen luonnossa kuvaamani pöllö.


Äkkiä kamera piippasi ja ilmoitti "muistikortti virhe". No, sitten jo tajusin miten toimia ja kas! Sain kuin sainkin kameran toimimaan. Asetukset nyt olivat ihan pielessä siinä vaiheessa, mutta sain sentään jonkinlaisia kuvia.

Niiden kuvien myötä päivä olikin jo painunut mailleen ja allekirjoittaneella huulilla leveä hymy.





Risteily


Teimme jo perinteeksi muodostuneen helmiristeilyn Turusta Tukholmaan, on ihanaa saada viettää aikaa rakkaiden kanssa. Samalla ehtii tarkastella näkyykö muuttolintuja.






Tänä vuonna sää sattui valitettavasti olemaan erittäin sumuinen ja sateinen. Muutaman kuvan otin kuitenkin.








Muuttajia ei nyt vielä näkynyt. Kyhmy- ja laulujoutsenia oli kyllä paljon.

Kyhmyjoutsen perhe uiskenteli merellä, yksi nuorista meni morjestamaan luodolla olevia sinisorsia. Oikeasti taisi löytää jotain hyvää syötävää.

Sykähdyttävin näky allekirjoittaneelle oli kummelin päällä tarkkaileva merikotka. 


Täällä vartioin minä!

Maarianhaminan satamaa lähestyttäessä merikotkia näkyi paljon. Parhaimmillaan niitä oli ilmassa ainakin 4 kappaletta. Mutta niin kaukana!

Yksinäinen sinisorsa laskeutui veteen, uhmaten merikotkia.

Kylmyys ja sade saivat lopulta allekirjoittaneen vetäytymään sisätiloihin. Ja tietysti se, että muut ilmoittivat menevänsä syömään.

Oli ihana risteily! Ihanaa seuraa, hyvää ruokaa, paljon naurua ja henkeviä keskusteluja. Kotiin saavuimme tyytyväisinä ja rentoutuneina.

Vielä pöllömpää!


Sattuipa eräänä kauniina aurinkoisena iltapäivänä niin hyvin, että meillä oli Pipomiehen kanssa vapaata. Lähdimme siis katselemaan, näkyykö lintuja tai muuta mielenkiintoista.

Ja erään pellon reunassa näkyi kuusenlatvassa... uskomatonta mutta totta - hiiripöllö! En ole todellakaan eläissäni aiemmin nähnyt pöllöä luonnossa ja nyt muutaman päivän sisällä kohtasimme jo toisen! Tällä kertaa kamerakin toimi.


En katso kameraan, no en varmasti katso...
Tjaa, tjaa...
"Hei! Sinä siellä alhaalla, saanen huomauttaa, että takanasi pellolla on mehukkaita myyriä. Huomattavasti sinua mielenkiintoisempaa katseltavaa..."

Tämä kaveri ei arastellut meitä lainkaan. Tarkkailimme sitä hyvän aikaa, mutta lopulta päätimme jatkaa matkaa. Ja pöllö jäi paikoilleen.

Sen verran kauan meni pöllöä katsellessa, että aurinko alkoi jo laskea. Allekirjoittanut ehti ottaa muutaman kuvan upeista väreistä.




Näin on helmikuu sujunut allekirjoittaneella ja Pipomiehellä. 

Paras 2016 äänestys päättyi. Sen tulokset ilmoittelen blogissa maaliskuun alkupuolella. 




Loppuun vielä kuva piekanasta, luulisin tämän olevan sama, jonka harakka ajoi tiehensä aiemmassa blogikirjoituksessani. 

Sama meno jatkui nytkin. Harakat yrittivät parhaansa mukaan ajaa piekanan pois. Tällä kertaa saivat haisevan vastalauseen, hienotunteisena ihmisenä jätän sen kuvan julkaisematta...



Ihanaa helmikuun loppua kaikille! 

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Paras 2016 / Best 2016

Äänestys on päättynyt / Voting has ended


Rakas lukijani!

On aika äänestää Tarjan turinoiden blogikuva 2016! Raati on valinnut 20 kuvaa, joista voit äänestää mieleistäsi. Ehdokkaat löytyvät englanninkielisen tekstin jälkeen. Äänestys tapahtuu sähköpostilla. Kirjoita viestin otsikoksi eli aiheeksi Paras 2016 ja kirjoita viestiin kuvan numero. Voit lähettää niin monta viestiä kuin haluat, mutta yhteen sähköpostiin aina yksi kuvanumero. 

sähköpostiosoite: photo.tarja@gmail.com

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan seuraavat palkinnot:

1 Kuvamuki
2 Postikorttilajitelmaa (sisältää 10 korttia)
2 Kuvasuurennosta 20,3 x 20,3 cm – 30,6 cm
1 Hiirimatto

Mukiin ja hiirimattoon on painettu blogissani julkaistu kuva.

Äänestysaika on 1.2. -  19.2.2017. Äänestystulokset julkaistaan maaliskuussa. Arvonnan voittajille ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti sähköpostilla. Jos et halua osallistua arvontaan, kirjoita viestiin Ei arvontaa.

Raati:
Stig Ekholm (Pipomies)
Beata Forslund
Lasse Kallio
Tarja Tuulikki Ekholm


Dear readers!

It’s time to vote the picture of the year 2016 for the site Tarjan Turinat! The panel has chosen 20 photos of which you can choose your favorite. You can vote by e-mail. Write Best 2016 as subject and write down the number of the picture in the message. You can send as many messages as you want but only write down one number in each e-mail. 

e-mail adress: photo.tarja@gmail.com

The following prizes will be drawn among the voters:

1 photo mug
2 assorted postcards (set of 10)
2 photo enlargements 20,3 x 20,3 cm – 30,6 cm
1 mousepad

Pictures from my blog are printed on the mug and on the mousepad.

You can vote between February 1st- 19th, 2016. The results will be publicized in March. The winners of the draw will be notified personally by e-mail. If you don’t want to take part in the draw, write Ei arvontaa/no draw in the message.

Panel:
Stig Ekholm (Pipomies)
Beata Forslund
Lasse Kallio
Tarja Tuulikki Ekholm



1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15

16




17
18

19
20


äänestyksen sähköpostiosoite on siis/ e-mail adress for voting is 



Kiitos äänestäsi! Thank you for voting!