torstai 18. toukokuuta 2017

Mysteeri / The mystery

Toukokuu on jo yli puolen välin. Aurinkoakin on näkynyt sen verran, että saimme muistutuksen aurinkorasvan tarpeellisuudesta... Varsinkin meranrannalla istuskellessa ja lintuja ihaillessa voi helposti saada posket liiankin punaiseksi...

Kevät edistyy nyt nopeasti, ainakin minusta tuntuu siltä. Kaikki alkaa vihertaa kauniista, lintuja saapuu koko ajan lisää ja kukkiakin alkaa puhjeta kiihtyvällä vauhdilla.

Allekirjoittaneen aika on ollut kortilla taasen, joten niin paljon ei ehdi luontoon kuin haluaisi.

Kantele - Pukkila


Kävimme vielä kerran Kanteleella, ei siellä enää tässä vaiheessa yleemsä ole niin paljon lintuja, mutta kun kevät on nyt myöhässä...

Matkan varrella näimme pellolla paljon hanhia, erotin joukosta ainakin metsä- tundra- ja valkoposkihanhia. Kovin olivat kaukana, mutta sain kuvaa paikalle lentävistä hanhista.

Hanhia - Geese

























Myös kuovi oli laskeutunut eräälle pellolle.
The Eurasian curlew


Kanteleella oli vielä muutamia lintuja, lähinnä taveja ja sinisorsia. Tavit olivat kovin levottomia. Lisäksi yksinäinen laulujoutsen piti peltolätäkössä kovaa meteliä, lieneekö kutsunut mahdollista kumppania...


Hei me lennetään... taas... (taveja)
Here we go... again... (Eurasin teal)

Lähdimme kotia kohti. Matkan varrella huomasin jännittävän näköisen kaverin yksikseen metsikön reunassa, äkkiä auto ympäri (tottakai tarkistin, ettei muita autoja ole näkyvissä...) ja parkkiin. Ja toden totta, sain kuvaan linnun, josta minulla ei ennestään kuvaa olekaan. Ei mikään harvinaisuus, muuten kuin allekirjoittaneelle.


Saanko esitellä tämän ujon linnun: Lehtokurppa - May I introduce this shy bird: Eurasian woodcock


Olipa hän suloinen! Saimme ihailla häntä hyvän aikaa, kunnes lähestyvä rekka ilmeisesti pelotti ja lintu kipitteli läheisen hiekkakasan taakse kurkkimaan. Ja me jatkoimme kotimatkaa.

Pellinki


Pellingissä näimme tämän kevään ensimmäiset silkkiuikut.
My first Great crested grebe photo in this spring.

Joskus on hauska vaan istua autoon ja ajella jonnekin... ja huomata olevansa lossilla menossa kohti Pellinkiä. Niin kävi meille eräänä kauniina iltapäivänä. Oli tarkoitus vaan tehdä pikku tarkistus kotikonnuilla, mutta allekirjoittanut innostui jossain vaiheessa ja niin sitä mentiinkin hieman kauemmas. Vasta lossijonossa tajusin, etten ole miljoonaan vuoteen ajanut lossille ja hetken mietin osaanko edes. No, eihän siinä mitään, hyvin se sujui.






Paljon oli tukkasotkia tullut saarelle. Niiden joukossa kaukana näimme jotain mielenkiintoista! Uiveloita. Allekirjoittanut alkoi kävellä rantaa pitkin, jos pääsisi edes hieman lähemmäs, että saisi kuvan!

Ranta loppui kesken ja kovin kaukana olivat nuo kauniit uivelot. Mutta sain edes jonkinlaisen kuvan.


Uiveloita
Smews

















Meriharakka sen sijaan ei ollut kaukana, eikä arastellut. Kovasti etsi ruokaa rannasta ja rupatteli samalla.


Meriharakka hiekkarannalla.
The Eurasian oystercatcher on a beach.


























Kotimatkalla näimme vielä tukkakoskeloita ja haahkan. Upeita lintuja nekin.


Tukkakoskelot laskeutuvat!
The Red-breasted mergansers  are landed.
Kevään ensimmäinen haahka!
First Common eider in this spring!

Virolahden mysteeri 


Ennen Arktikaa kävimme pikareissun Virolahdelle. Ajatuksena oli käydä vilkaisemassa, onko mitään hätäisiä muuttajia jo paikalla. Ja onhan Virolahti muutenkin niin ihana paikka! Sinne kannattaa mennä aina kun mahdollista. Siis ainakin lintu- ja luontoihmisen.

Paljon ei nyt vielä ollut lintuja tullut. Muutama hanhi seisoskeli pellolla.


Merihanhi
The Greylag goose
Valkoposkihanhi
The Barnacle goose




























Taveja oli täälläkin. Pariskunta oli asettunut levolle kaislikon reunaan, en meinannut ensin heitä huomatakaan, mutta sitten emäntä käskytti herraa niin kovalla äänellä, että heidän läsnäolonsa tuli kaikkien tietoon.
😊





























Merenrannalla oli todella kylmää ja tuulista. Ja pimeää!! Kevät, siis mikä kevät ajattelin, kun yritin kylmän kangistamilla käsillä kuvata isokoskeloita. Ja minulla oli vanttuut kädessä, silti paleli!!
Päätimme lähteä, kun ne linnutkin olivat niin kaukana.

Mutta, mutta... Juuri kun olin astumassa autoon tajusin jotan!! Olin jo aiemmin huomannut aika kaukan ison, pyöreän kiven. Nyt huomasin, että se kivi oli muuttanut paikkaa!! Ensin arveilin, että vain kuvittelin, mutta kun kysyin Pipomiehen mielipidettä, oli hänkin samaa mieltä. Ja kyllä, kun katselimme kiveä kauemmin, huomasimme, että se todellakin liikkui! Kameralla yritin sihtailla, mistä kummasta on kyse. Valitettavasti "kivi" oli niin kaukana, etten saanut mitään selvää. Otin kuitenkin muutaman kuva. Ehkäpä kotona tietokoneella kuvasta saa sen verran selvää, että saamme tietää mistä on kyse. Kovin kauaa "kivi" ei ollut enää näkyvissä, äkkiä se hävisi, ilmeisesti sukelsi...

Kotona ajoin kuvat äkkiä koneelle, mutta eipä niistäkään paljon irti saa. Jokainen voi nyt miettiä mitä näissä kuvissa näkyy. Ja voi kertoa minulle vaikkapa kommentissa oman mielipiteensä.


Mikä tämä mielestäsi on? 
What do You think this is?
Joko tiedät?
Do you already know?

Kotiseudulla bongailtua


Paljon mukavia havaintoja on tehty myös Loviisan seudulla. Täällä onkin hienoja paikkoja lintu- ja luontohavaintojen tekemiseen. Lähistöllä on useita lintutorneja, merenrantaa vaikka kuinka paljon ja kauniita peltoaukeita riittää.

Tässä kolme Teutjärvellä kuvattua kuvaa.

Tämä suloinen torkkuja on taivaanvuohi.
This sweet sleepy bird is The Common snipe.
Tämä kurki ei kuvaajaa arastellut.
This Crane did not fear the photographer.
Suomen seuraava huippumalli?? Ainakin poseeraus on hallussa!
Finland's next top model?








Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla ainakin mielenkiintoinen ilmiö Loviisan lahdella.

Ai niin, vielä lyhyt meriharakka video, jonka kuvasin Pellingissä. Pitäisi kai alkaa käyttää sitä kolmijalkaa, kuvaaminen ilman tukea useamman kilon painoisen kameran kanssa on aika haastavaa, kuva tuppaa aika lailla heilumaan
😃


Tämä tosin kukkii äitini terassilla.
This beautiful rose blossoms on my mothers terrace.



Loppuun kaunis ruusu, nyt voi alkaa kerätä terassille jo kukkia!!

Hauskaa toukokuun jatkoa kaikille!



perjantai 5. toukokuuta 2017

Kevään mököttäjät

Toukokuu ja ihana kevät! Ainakin tällä hetkellä ikkunasta näkyy pilvetön, sininen taivas. Enimmäkseen on kuitenkin ollut pilvistä ja sateista. Olemme Pipomiehen kanssa siitä huolimatta käyneet havainnoimassa luontoa ja katsomassa lintuja. Uutisissa sanottiin, että osa linnuista on jopa kääntynyt takaisin etelään, kun säät ovat Suomessa oleet niin huonoa! No toivottavasti tulevat pian takaisin.

Kantele


Kävimme Pukkilan Kanteleella toisen kerran tänä keväänä eräänä päivänä. Aamu oli kauniin aurinkoinen, vaikkakin erittäin kylmä. Olimme kuulleet, että paikalla on paljon erilaisia lintuja. Lähdimme oitis tarkistamaan tilanteen!

Ja kyllä! Pellolla, tulvalammikolla uiskenteli vaikka mitä lintuja! Joutsenia, taveja, haapanoita, erilaisia hanhia, sorsia, naurulokkeja...

Paljon lintuja... leikin piilosta pensaiden takana, oksan varjo keskellä kuvaa...
Näyttääkö muuten kuvan joutsen oudolta mielestäsi??
Lots of birds!
By the way, do You think that swan in the photo looks odd??
Sehän on pikkujoutsen! Paikalla oli pikkujoutsen perhe.
It's a Tundra swan! A whole family.

Tundrahanhia lensi ylitsemme koko ajan
Greater white-fronted geese

Jonkin ajan kuluttua alkoi tulla kylmä! Allekirjoittaneella oli liian vähän vaatetta päällä. Yleensä en kyllä lintuja katsellessa edes huomaa, että palelee, mutta nyt kädet menivät ihan turraksi. Missäs ne minun kuvauskäsineet onkaan, mietin... Minulla on sellaiset villasormikkaat, joissa saa sormenpäät paljaaksi. No, kotonahan ne nyt oli. Hyvä minä...

Kuovi lumisateessa.
The Eurasin curlew is flying in the snowfall.



Päätimme jatkaa matkaa. Autolle kävellessä huomasin viereiseltä pellolta kuovin lähtevän lentoon. Kun se oli meidän yläpuolellamme, nappasin siitä kuvan. Ja samalla alkoi sataa lunta...





Mietimme menisimmekö kotiin, vai jatkaisimmeko vielä jonnekin lintuja katsomaan. Päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti. Matkalla alkoi kuitenkin aurinko paistaa ja ilmakin lämpeni hieman, joten päätimme vielä "poiketa" Porvoon saariston kautta.

Ajellessa näimme harmaahaikaroita saalistamassa kaislikossa. Ne häviävät kyllä niin hyvin maisemaan, että emme ensin huomanneet niitä lainkaan.

Ensin näimme tämän harmaahaikaran, Se saalisti useammankin kalan kun katselimme sitä.
First we saw this Great heron. It was fishing.





Tämä kaveri sen sijaan vain tyytyi seisomaan ja katselemaan, kun toinen saalisti ja söi.
This Grey heron just looked when it's buddy was fishing and eating.








Katselimme jonkin aikaa haikaroiden touhuiluja (samalla huomasimme, että niitä oli hieman kauempana useampiakin). Mutta lopulta oli aika jo lähteä todellakin kotiin. Vaikka ei millään olisi malttanut!

Kotimatkalla näimme vielä kevään ensimmäiset meriharakat. Siinä ne kököttivät kivellä aika apaattisen näköisenä aluksi. Sitten toinen siirtyi varovasti toisen luokse samalle kivelle, jolloin toinen vaihtoi eri kivelle. Tätä kiveltä toiselle siirtymistä jatkui jonkun aikaa, olisiko muuttomatkan aikana tullut riitaa ja aihetta mökötykseen...

Meriharakat
The Eurasian oystercatchers

Sen verran hauskan ja mielenkiintoisen näköistä oli meriharakoiden kiveltä kivelle touhu, että allekirjoittanut jopa unohti kuvata tapahtuman.


Suomenoja


Kävimme visiitillä äitini ja veljeni luona. Samalla kävimme myös Espoon Suomenojalla, lintualtailla. Se onkin yksi lempipaikoistani, sillä siellä lintuja näkee niin läheltä.

Nyt oli vielä altailla aika hiljaista. Naurulokit eivät olleet saapuneet ja muutenkin lintuja oli aika vähän. Sääkin oli pilvinen ja kylmä. Allekirjoittanutt se ei haitannut, nyt oli sormikkaatkin mukana!

Ensimmäisenä vastaan tuli punasotka uros. Hauskannäköinen kaveri, jonka ensimmäisen kerran näin pari vuotta sitten (siis lajin, en tiedä onko tämä sama kaveri...).

Punasotka uros
The Common pochard male

Altaalla oli todella paljon sinisorsia. Urokset nahistelivat naaraisen suosiosta. Ja välillä pyllisteltiin, eli syötiin. Sinisorsat eivät ihmistä pelkää.

Sinisorsa uros, katsokaa kuinka upea hän on!.
Mallard male, look how gorgeous he is!
Ken saa tämän paikan omakseen...
Who's getting this place of his own...

Tämä on minun paikkani... voittaja
This is my place... the winner

Paikalla oli myös ahkera liejukana. Koko ajan se etsi kai ruokaa, liejusta. Liejukanasta erityisen kauniin tekee mielestäni sen nokka.

Liejukana
The Common moorhen
Lapasorsa oli tällä kertaa ihmeen sopuisalla tuulella.
The Norhern shoveler was very peaceable this time.



























Nokikanat sen sijaat olivat todella villillä päällä. Tappelivat keskenään ja muiden lajien kanssa aina kun vaan siihen tarjoutui tilaisuus. Yksi nokikanoista oli vallannut itselleen pesäpaikan kävelypolun vierestä. Meistä ihmisistä se ei välittänyt, mutta auta armias, jos joku muu lintu sattui lähistölle!!

Älkää tulko tänne, häipykää!!
Don't come here!!
Tajusivatpa viimeinkin, kuka on paikan kingi!
Finally they realised who's the king!!

Tukkasotka otti rauhallisesti.
The Tufted duck.























































Harmaasorsa pariskunta ei muista linnuista välittänyt vaan uiskenteli ja söi kaikessa rauhassa kaislikon reunassa. Mielenkiintoisinta oli, että ne saivat kaikessa rauhassa myös olla nokikanan pesän luona, kaikki muut lajit sen sijaan saivat kokea nokikanan raivon.






Suomenojalta lähdimme sitten äitini luo. Pipomies oli jo varmaan kurkkua myöden täynnä allekirjoittaneen höpötystä siitä, miten olisi kiva saada puukiipijä kuvaan. Heti kun pääsimme pihalle, otin kameran ja menin paparazzaamaan äidin ruokapaikalle, ajattelin, josko nyt viimein onnistuu.

Ja kyllä!! Siellä hän oli!!

Puukiipijä
The Eurasian treecreeper

Tämän jälkeen olikin kiva mennä äiti kullan kahvipöytään, nauttia äidin leipomia rahkapiirakoita ja korvapuusteja. Sillä kukaan ei tee niistä niin ihania!! Siinä aikamme rupattelimme ja sitten taas kohti kotia.

Mikä ihana päivä!!

Olen lisännyt muutamia videoklippejä Youtube tililleni. Tässä niistä kaksi.

Ensimmäisestä voit katsella kun harmaahaikara nappaa kalan.
Here is a short video from Grey heron catching the fish.


Tässä toisessa liejukana touhuilee ahkerana.
And here is a short video from Common moorhen.



Lisää videoita mm. sinisorsia ja harmaasorsa naaras syömässä, löydät Youtube tililtäni, pääset sinne tästä.

I have Youtube account, there are more videos.





Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla arvoitus...

Ihanaa alkanutta toukokuuta kaikille! Loppuun vielä kuva kevään kauniista kukkijasta, sinivuokosta.


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Puuhastelijoita kotipihalla

Huhtikuu on jo yli puolenvälin. Kevät etenee, yöpakkasista huolimatta. Pääsiäisenä satoi meilläkin vähän lunta, ei kuitenkaan niin paljon, että se olisi ehtinyt maahan luoda lumipeitettä. Takkaa saa edelleen lämmitellä joka päivä vähintään kerran. Allekirjoittanut kyllä jo ottaisi mielellään vastaan hieman lämpöisempää, mutta tyydyn silti tähänkin 😊.

Olemme Pipomiehen kanssa "retkeilleet" jonkin verran lähiseuduilla lintuja tarkkailemassa... autolla. Olen keksinyt hyvän paikan, jonne pääsee autolla ja sitten voi piiloutua läheisen sillan alle. Siinäpä onkin hyvä istuskella kivellä ja tarkkailla lintujen elämää. Vaatetta pitää kyllä näillä keleillä olla runsaasti päällä. Pipomieskin pääsee paikalle, mutta istuu autossa, josta myös näkee kauas merelle. Termariin kahvia ja radiosta hyvää musiikkia, niin Pipomies viihtyy.

Sinisorsia on nyt todella paljon kaikkialla.
Ducks are now everywhere (Mallards)

Siinä kivellä lintuja tarkkaillessa ei kylmää oikeastaan huomaa, niin hauskaa on katsella lintujen touhuja. Ja linnut eivät allekirjoittaneesta välitä.

Sain viime kerralla seurailla harmaahaikaran touhuiluja. Se seisoi kaislikossa jäiden seassa.

Harmaahaikara yritti napata kalan, tällä kertaa ei onnistunut...
Grey heron tried to catch a fish, no luck this time...
Niin kylmää...
So cold...

Meteli merellä on korvia "hivelevä". Ja välillä tuntuukin illalla, että lintujen äänet kaikuvat korvissa vielä nukkumaan mennessä. Kerran alkoi kuulua tavallista enemmän meteliä. Ja huomasin vastarannalla useiden lintujen nousevan lentoon. Tämä yleensä on merkki petolinnun saapumisesta paikalle.

Niin tälläkin kertaa. Paikalle saapui peräti kolme merikotkaa. Vastarannalle on kovin pitkä matka, joten kuvat ovat kaikkea muuta kuin hyviä.

Sen verran kuitenkin näin, että merikotkat laskeutuivat jäälle varisten joukkoon. Ja huomaatko rakas lukijani, kuka poistuukaan juuri kuvasta oikealle?

Kuka on kuvassa oikealla??
Three White-tailed eagles... and what is that little animal on the right??
Well, that's our friend the Otter!

Saukko ystävämmehän se siellä. Oli ilmeisesti saanut kalaa ja jättänyt kavereillekin osan.

Sitten alkoikin jo tulla niin kylmä, että oli aika vaihtaa paikkaa. Ei kun autoon ja menoksi!

Ajellessamme kohti Loviisan saaristoa, ilmestyi iso lintu automme yläpuolelle. Merikotka liiteli kovassa tuulessa. Koska menimme samaan suuntaan, saatoin ajaa hieman merikotkan edelle ja kun tuli ensimmäinen sopiva paikka, auto tien sivuun, kamera syliin ja ulos.


On hän komea!!
He / She is so handsome!! White-tailed eagle.
"Iso saalis havaittu!! Oudon näköinen... iso harmaa nokka, joka surisee ja seuraa jokaista liikettäni!! Ääh, enpä taida vaivautua, ei tuota jaksaisi nostaa ilmaan ja viedä mukanaan..." 😄😄



























Merikotka liiteli korkeammalle ja lopulta hävisi metsän taakse. Mekin jatkoimme matkaa.

Ennen kotiin menoa näimme vielä kauniin kyhmyjoutsenen ja merihanhia.

"Mitäs siellä rannalla värjöttelet, tule tänne uimaan..."
The beautiful Mute swan.
Merihanhia lepäilemässä kivillä.


























Tuuli oli yltynyt myrskyksi ja muutenkin oli jo todella kylmä! Allekirjoittaneen sormet alkoivat olla tunnottomat jääkalikat, oli aika lähteä kotiin. Kotona äkkiä tuli takkaan ja kuumaa teetä mukiin. Johan alkoi mukavasti lämmittää.


Pikkulintuja


Rakas äitini oli meillä kylässä muutaman päivän, oi miten ihanaa!! Saimme rupatella kaikenmaailman asioista. Herkutteluakin kuului ohjelmaan.

Veimme äitini kotiin ja samalla sain taas kuvattua hänen ruokavieraitaan. Joko nyt saisin kuvaan puukiipijän?

Punatulkku kävi ahkerasti hakemassa siemeniä.
The Bullfinch 
Viherpeippo katseli kun muut söivät.
The European greenfinch



























Äidin pihan rohkein kaveri on kuitenkin pieni kuusitiainen. Se ei pelkää ketään! Ei edes allekirjoittanutta. Olin ruokapaikan vieressä, kun kuusitiainen tuli muina miehinä (tai -naisina, en erota näiden sukupuolta...) syömään.


Rohkea pieni kuusitiainen.
Brave little Coal tit.

Syy siihen, miksi olin ruokailuautomaatilla lymyili kauempana metsikössä. Siellä oli näet pyrstötiainen! Olen nähnyt luonnossa vain kerran aiemmin, silloin en onnistunut kuvaamaan. Nyt siis menin pihalle ja ajattelin, että saisin ehkä kuvan. Mutta kuinkas kävikään! Nämä eivät olleet arkoja vaan tulivat suorastaan poseeraamaan ruokapaikalle!

Saanko siis esitellä: Pyrstötiainen!


Ota kuva nyt, tämä minun oikea puoleni on paljon kuvauksellisempi...
The Long-tailed tit is posing for me...
Ja nyt saat kuvan meistä molemmista!
Do You think we are beautiful!?

Puukiipijää sen sijaan en vieläkään onnistunut näkemään, eli tämä tarina jatkuu...

Haikeana sanoin heippa, sekä äidilleni, että pikkulinnuille! Nähdään taas!!

Kotipihalla tapahtuu!


Meidän omalla pihallammekin alkaa taas olla elämää! Käpytikka hakkailee puita kaikenaikaa, ruoan toivossa.

Kotipihan männyt saavat tuntea käpytikan terävän nokan...
The Great spotted woodpecker in our yard...

Sinitiaiset ovat alkaneet puuhastella pöntössä. Toivottavasti ei vain liian aikaisin!! Ja toivottavasti käpytikka ja orava malttavat jättää pikkuiset rauhaan...


"Tämä on meidän kotimme!"
"This is our home!" The Blue tit

Talven aikana pihallamme ei ole näkynyt oravia. Nyt ainakin yksi on tullut. Ovathan ne söpöjä, mutta saisivat pysyä kauempana metsässä. Autotallimme seinän reiät ovat todiste niiden kovista hampaista...


Ha haa!! Täällä minä taas olen, autotallinne varokoon!!
The Squiller is cute, but I wish they stay in woods,,,
No mennään mennään, but I'll be back!!


Blackbird!






Tässä kaikki tällä kertaan. Ensi kerralla... no katsotaan, mitä kameraan osuu!

Loppuun vielä kuva mustarastaasta keinumassa äitini pihalla 😃

Hyvää huhtikuun jatkoa.